En ole ostanut yhtäkään joululahjaa. Vain raakasuklaatarpeita. Pienet karamellivuoat, joihin tein niitä karkkeja, kompostoituvat. Pakkasin ne maitopurkkirasioihin.
Suku, niin miehen, kuin oma, onnistui kyllä kantamaan kotiini joululahjan jos toisenkin, oikein paketeissa, tänä vuonna en kerinnyt estää. En ole vielä oikein keksinyt, miten ne paketit saisi poistettua yhtälöstä - pitäisikö ommella kauniit pussit, jotka toimittaisi sukulaisille hyvissä ajoin ennen joulua, ja sanoisi, että meidän lahjat näihin kiitos? Viime joulunahan sain ihan ennätyspienen määrän lahjoja, koska olin ajoissa kieltäytynyt toivomasta mitään. Tänä vuonna en myöskään toivonut yhtä kirjaa lukuunottamatta (se oli tämä), mutta niin vain kuusemme alle kertyi yksi jos toinen paketti. Ovelat sukulaiset yllättivät takavasemmalta.
"Kuusen" rakensin aatonaattona, kun näin jonkin tämänhenkisen linkin, jossa tosin oli aika samanlainen puu, kuin tämä minun, joskin isompi. Vasemmalta voi nähdä, että minullakin olisi ollut lisää materiaalia, jos olisin halunnut tehdä korkeamman - mutta lähinnä ajattelin, että tulee varmaan puretuksi paremmin.
Eilen aatoiltana istuimme sitten vieretysten ja jaoimme lahjasaaliimme. Anoppi oli arvioinut peppumme pienemmiksi, kuin ne ovatkaan - pyjamahousut mahtuivat, mutta kinnasivat.
Sain myös yhden jännittävän, aineettoman lahjan - käynnin jäsenkorjaajalla. Huu!
Hyvää joulun jatkoa kaikille lukijoilleni. Lisää luettavaa krääsättömyydestä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti