Dödöpäivitys

Kerroin taannoin deodoranttilöydöstäni, mutta nyt tilanne kaipaa päivitystä.  Ihoni on nimittäin todellakin herkkää laatua, ja soodakin on kemikaali - ennen pitkää öljy-sooda-yhdistelmä alkoi kehittää pientä ihottumaa kainaloiden tienoille.  Avokille kävi samalla tavalla, vaikka hänen ihollaan ärsytys näytti erilaiselta.  En kuitenkaan ole palannut kemikaaleihin - aloin vain laimentaa soodaa talkilla, ja tämä yhdistelmä ärsyttää ihoa huomattavasti vähemmän, kuin pelkkä sooda ja öljy.  En tiedä, tuleeko ärsytystä tästä kaikille, vai vain herkille.  Joka tapauksessa dödön toimivuus on edelleen sitä luokkaa, että en luopuisi.  Plussana pidän myös sitä, että se lähtee pelkällä vedellä pois. 

Talkkina käytän Bronnleyn Pink Bouquetia, jonka olen joskus saanut äidiltä.  Plussana pääsin käyttämään jotakin, minkä jo omistin, loppuun. Valmistusaineita ko. jauhossa kyllä riittää, seuraavaksi hankkinen soodan laimentamiseen hajusteetonta vauvantalkkia.  Tai maissitärkkelystä - tällaisenkin vinkin olen kuullut.  Maissitärkkelystä voi käyttää myös kuivashampoona.

Sellainenkin kauneudenhoitopäivitys mulla on kerrottavana, että ostin shampoota.  Oliivisaippua on aika stydiä, päänahka ei oikein tykännyt.  Sooda-etikkapesuissa tuntuu toistaiseksi olevan liikaa kikkailua.  Ostin kuitenkin niin valtavan pullon, että luulen käyttäväni sitä varsin pitkään, ja lisäksi kämpässämme on pumppupullolle tarvetta jälkeenpäinkin.  Shampoiden kanssa on aina sama juttu - ihan sama mitä kamaa, se ärsyttää päänahkaani.  Oliivisaippuan kanssa sama juttu.  Jostakin syystä se, että vaihtelen pesuainetta joka toisella pesukerralla ärsyttää vähemmän.  Se saattaa johtua siitä,  että päänahka altistuu näin jollekin ärsyttävälle aineelle harvemmin.

Vihdoinkin todella toimiva luomudeodorantti

Aion postata piakkoin erilaisten kauneudenhoitotuotteiden korvaamisesta keittiöstä löytyvillä aineksilla, mutta ensin huomion saa eräs elämääni mitä myönteisimmin vaikuttanut löytö.  Vuosien ajan kokeilin toiveikkaana, mutta ilman hyviä tuloksia erilaisia luomudödöjä: ihanalta tuoksuvaa Jasonia, mineraalikiveä puhtaana, tai nesteessä tuoksulla ryyditettynä, pelkkää kookosöljyä, Lushin paladödöä yhdistettynä saman kaupan tuoksutalkkiin...  mikään ei toiminut.  Hienhaju puski aina lopulta läpi joskus jo muutaman tunnin, toisinaan parin viikon käytön jälkeen.

Sitten hiljan jostakin kuulin, että ihmeaine ruokasoodaa voisi käyttää deodoranttina.  Olin tässä vaiheessa jo tutustunut paitsi perussuomalaisen taidemaalarin ihottuman ihmeparantumiseen ruokasoodan ja perusvoiteen avulla, myös manteliöljyyn ihonhoidossa.  Koska en ole perusvoiteiden ystävä, päätin itse pehmentää ruokasoodan vaikutusta ihooni manteliöljyllä.

Voitelin siis kainaloni manteliöljyllä ja tupsuttelin ruokasoodaa päälle.  Ja ihme tapahtui.  En haissut hieltä koko päivänä.  Tämä päivä oli toinen helmikuuta - ja yhdistelmä toimii edelleenkin, yli kuukautta myöhemmin, pidempään kuin yksikään aiemmin koettamani luomumpi vaihtoehto.  En sen päivän jälkeen ole käyttänyt mitään muuta deodoranttia.

Olen jo alkanut levittää tämän yhdistelmän ilosanomaa kaveripiirissäni, ja se on otettu innostuksella vastaan.  Miehenikin kokeili, eikä hänkään haissut miltään - vielä seuraavana päivänäkään, vaikkei pessyt illalla kainaloitaan.  (Joidenkin deodoranttien tapaan sitäpaitsi tämä yhdistelmä toimii mielestäni myös niin, että sen hajua estävä vaikutus saattaa kestää, vaikka sen olisi pessytä välissä pois.  Ilmeisesti jotain jää kuitenkin huokosiin.  Ehkä reilun päivän päästä pesusta haju kuitenkin palaa, olen huomannut kotoillessani, kun olen mielelläni ilman dödöä.)

Oikeastaan tarkoitukseni oli kokeilla tätä vasta, kun viimeisin myrkkydödöpurkkini oli lopussa, mutta suoraan sanoen inhosin sen laittamista kainaloihini, kun tiesin, että se on täynnä alumiinia ja ties mitä, eli kun INCI-lista on reilusti yli suositellun viiden aineen pituinen - niin kuin suuressa osassa käyttämiämme kauneuskemikaaleja on.  Uteliaisuus kuitenkin voitti, enkä voisi olla onnellisempi, vaikka joudunkin heittämään sen myrkkydödön roskikseen.

Eräs ongelma oli kuitenkin vielä jäljellä.  Joihinkin paitoihini oli pinttynyt hienhaju, joka kainalon lämmetessä alkoi leyhyä huolimatta siitä, etten minä haissut millekään.  Siihenkin löysin ratkaisun viime viikolla.  Tippa eteeristä öljyä vanupuikkoon, pyyhkäisy pinttyneen paidan kainaloihin - ja voin tuoksua melkein miltä tahansa, eteerisissä öljyissä kun valinnanvaraa on... mutta paita ei ala haista hieltä.

Tässä vaiheessa täytyy korostaa yhtä asiaa runsaasti hikoileville: kyseessä todellakin on de-odorantti, eli yhdistelmä estää hienhajua, ei sen muodostumista - mikä ymmärtääkseni on keholle paljon terveellisempää.  Mutta jos pelkää hikiläikkiä kainaloissa, kannattanee pysytellä antiperspirantissa (vaikka minulle on kyllä kerrottu, että mm. antiperspiranttia käyttävillä, työssään luonnollisesti paljon hikoilevilla tanssijoilla hikeä pukkaa sitten muista kehonosista.  Älkää kysykö, kuka kertoi ;) )