Mitään tekemistähän asialla ei ole blogini kanssa. Vaan kun olen jossakin vaiheessa lupaillut postausta ilmaisista vaatteistani, se tulee tässä.
Olen testaillut jo kohta kaksi kuukautta kesäistä kapselivaatekaappiani (ja se muuten toimii, oikeastaan minulla on siinä liikaakin vaatteita). Kaikkien ilmaisten vaatteideni sisällyttäminen yhteen postaukseen voisi olla melko kova homma, joten keksin tässä vaiheessa, että voisin esitellä nimenomaan tästä kesäkapselista ne vaatteet, jotka ovat päätyneet minulle ilmaiseksi.
Tuntui hassulta hiljattain lukea esimerkiksi tätä postausta vaatteiden hinnoista, kun koko ajan ajattelin vain sitä, kuinka suuri osa omista vaatteistani on ollut ilmaisia. On totta, että olen ostanut myös kallista - tai alunperin kallista, suurin osa on ollut alennuksessa - vaatteita ja asusteita elämäni aikana, ja kestävyys on minulle tärkeämpää, kuin huokea hinta. Mutta pidän aina parempana vaatteiden hankkimista käytettyinä, vain, koska se on mahdollista. Voisin tietysti jossakin vaiheessa tutkia myös uutena saamani vaatteet.
Nyt kuitenkin esittelen tämän kirjoituksen tähdet:
Punaisen ponchon olen ottanut mukaani toissa vuonna Kierrätystehtaan ilmaistorilta. Se on erityisen mahtava viileinä päivinä parvekkeella oleskelemiseen. Siinä on villaa, joten se on lämpöinen. Sen on joku omin käsin tai koneella neulonut, joten mitään lappua, mistä saisi lisää tietoa kuitukoostumuksesta, ei valitettavasti ole. Mutta toisaalta tämä tuntemattoman jonkun vaivannäkö saa minut arvostamaan ponchoa entisestään. Jopa väri lämmittää.
Keltainen paita on niinikään kierrätystehtaalta 2014, samoin turkoosi toppi. Muistelisin ystäväni tuoneen sen mukanaan, ja siitähän se lähti varsin mukavasti minun matkaani. Toppi minulla on säännöllisesti treenikäytössä. Keltaista käytän vähän harvakseltaan, koska se ei korosta vyötäröä... mutta erityisesti tykkään siitä maastonruskeiden housujeni kanssa.
Ratian (Ristomatin, oletan) suunnitteleman musta-valkoisen neulepaidan olen saanut, kun erään kirppistapahtuman päätteeksti tutkin järjestävän tahon kanssa jäljelle jääneitä tavaroita. Alkujaan luultavasti jostakin 80-90-luvulta peräisin oleva paita on yllättävän muodikas taas, esimerkiksi Monki oli talvella täynnä tämänmallisia, ylisuuria, lyhyitä ja leveitä paitoja. En ole mikään muotihirmu, mutta havaintoja kulloisestakin muodista teen lähes puolihuomaamatta.
Pinkki Jemma -toppi on tapahtumasta, jota olin viime vuonna järjestämässä. Eräs porukassa puuhaava toi paikalle toppeja taloyhtiönsä kierrätyshuoneesta. Teksti jää itse asiassa rintojeni alle, mutta toppi on samaa pitkää ja napakkaa mallia, kuin ylläoleva turkoosi, ja siksi sopii treenaamiseen loistavasti, vaikka siinä on pari tahraakin. Liikuntavaatteessa kun sillä ei ole minulle niin väliä.
Raidallinen saksilla tuunattu Marimekko-paita on samalta ystävältä, kuin turkoosi toppi, samoin molemmat rintsikat ja ruskea neulehame. Rintsikoiden imetysominaisuus ei ole minua juurikaan hyödyttänyt, mutta koska poveni koko on melko haasteellinen, sopivien löytyessä kelpaa vaikka imetysliivit, varsinkin ilmaiseksi. Lisäksi kaarituettomuudesta plussaa.
Toiselta ystävältä olen saanut valkoisen mekon ja harmaat farkut. Niskan taakse sidottavan mallinsa takia se ei henkarilla kuvattuna oikein pääse oikeuksiinsa, mutta on yksi suosikkivaatteistani. Jos kuvassa erottuu vähän tahroja, sori. Se on juuri ollut käytössä. Farkut ovat makeat, mutta nykyään käytän yleensäkään kovin tiukkoja vaatteita harvoin, varsinkaan kesällä, joten ne ovat olleet kapselissa koko kesän turhaan, ilman käyttöä.
Alunperin valitsin kesäkapseliin paljon vaaleita värejä, joka näin jälkikäteen oli aika turhaa - tämä kesähän ei ole ollut missään vaiheessa niin kuuma, että vaatteiden värillä olisi ollut merkitystä. Mikä antikliimaksi.
Mitä tulee ystäviltä saatuihin vaatteisiin... tosiaan, ei ole välttämättä tarpeen järjestää erityisiä vaatteidenvaihtoiltamia, vaikka ne ovat tietysti usein mukavia tapahtumia. Sen sijaan suosittelen kaikille tavaksi sitä, että ennen kuin rahtaa vaatteet kierrätykseen, säilyttelee niitä nurkissa sen aikaa, että kaveri jos parikin kerkiää katsoa ne läpi. Itse tiedotin Facebookissa huhtikuussa, että täällä olisi otettavaa - ja neljä muovikassillista kierrätyslaatikkoon menevää supistui yhteen. Sama tietysti toimii toisinkin päin. Yllämainittujen ystävien luota olen lukemattomia kertoja lähtenyt kassissa kasa minulle uusia vaatteita. Ja kun toinen ystävistä on tehnyt ostoksia paljon ulkomailla, on aika kivaa, että vaatteet ovat sellaisia, joita ei edes Suomesta saisi.
Mielestäni tässä kokoelmassa hauskaa on se, että ne mukanaan voisi tehdä noin viikon matkan, jos pakkaisi reppuun lisäksi pikkuhousuja, sukkia ja ehkä parit sukkahousut. Eli ilmaiseksi voi saada jopa ikään kuin riittävän vaatevaraston.
