Keittiössämme on ihmetelty kummallista ilmiötä. Pikkuruisia tummia kuoriaisia on löytynyt sieltä täältä. Meillä oli toinen, aggressiivisempi ötökkähyökkäys muutama kuukausi sitten, jolloin kaikki ruoka päätyi purkkeihin, joihin ei ole pääsyä. Olemme ihmetelleet, voivatko kuoriaiset todellakin elää pelkillä siivoamatta jääneillä muruilla rakosissa.
Ne eivät olleet kovin aggressiivista laatua. Jos kaurahiutaleita ei ihan heti ole kaatanut kannelliseen purkkiin, eivät nämä vierailijat parissa päivässä ole löytäneet tietään hiutaleisiin.
Karsinta-/erikoissiivoustehtävä yhdistettynä mätäkuun vaikutuksiin myöhään eilen illalla kuitenkin paljasti perhanoiden lymypaikan. Aloin raivata alinta keittiön laatikkoa, jossa säilytämme muovirasioita. Ihmettelin homehtuneen sipulin katkua. (Ex-kämppikseni sipulit homehtuivat joskus, ja haju on tosiaan jäänyt mieleen.)
Olemme huomanneet, että leipälaudalta, joka on tämän laatikoston ylin, tippuu ärsyttävästi hiukan muruja pitkin muita laatikoita. Sen yläpuolella on vielä lauta, jolla leikkaamme sipulia... BINGO. Vedin painavan rasialaatikon kokonaan kiskoiltaan ja kappasta vain. Sen takana näkyi hyvä kasa sipulinkuorta, tummentunutta sipulijätettä, mistä haju ilmeisesti oli peräisin, sekä leivänmuruja. Eikä epäilystäkään, että täällä ne pikku kuoriaisenpirulaiset ovat pitäneet juhliaan.
Imuria ja siivousainetta sekä rättiä siivouskaapista ulos ja hommiin. Jätin laatikonpaikan vielä kuivumaan yöksi.
Lymypaikan ilmeinen syvyys selittää sen, miksei kuoriaisia ole koskaan näkynyt kovin sankoissa joukoissa. Kun karsin kaikki rasiattomat kannet pois, löytyi ötököitä rasialaatikosta tietenkin jokunen. Onpa olleet fikassa, on niillä ollut työ päästä sieltä ylös!
Nyt ei tyypeistä kuitenkaan ole huolta. Pidetään pinnat (ja piilopaikat!) puhtaana ja tavarat purkeissa. Siistimpääkin se on.
