Thursday, November 6, 2014

Sekavaa pohdintaa mielenhallinnasta (paradoksi?)

Olen todella rakastunut Zen Habits -blogiin.  Joka kerta, kun luen Leon juttuja, ne sekä inspiroivat että rauhoittavat minua yhtäikaa.  Babautan ote, jolla hän syvällisesti ymmärtää ihmisen rajallisuutta ja kehityksen hitautta, mutta samaan aikaan antaa käytännöllisiä vinkkejä elämän puhdistamiseen turhasta...  se on hurmaavaa.  Se on huumaavaa.  Ahmin taannoin Leon aiemman blogin, mnmlistin vanhoja postauksia.  (Löytyvät all posts -linkistä onneksi edelleen.)

Itse pohdiskelen elämäni tarkoitusta tämän tästä.  Leo on kirjoittanut aiheesta tällaisen postauksen, josta eritoten yksi kohta takertui minuun, kun kirjoituksen muutama kuukausi sitten luin.  "When you can't stick to habits, or have a hard time with a diet you're in the bubble." 

Omassa mielenhallintapostauksessani toivon lisää kurinalaisuutta harjoitteluuni.  Meditaation kanssa on ollut viime aikoina taas vähän niin ja näin.  Tosin olen saanut uutta puhtia niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin harjoituksen lyhentämisestä.  Olen todennut itselleni, että jos saan lyhyemmän (viisiminuuttisen) harjoituksen tehtyä useammin, hyöty on kuitenkin suurempi, kuin jos "unohdan" (eli keksin jonkin tekosyyn) olla tekemättä pidempää (20-25 minuutin) harjoitusta.  

Toinen syy sille, että olen palannut istumameditaatioon, on, että luin uudelleen Chris Prentissin Zen ja onnellisuuden taito -kirjan.  Siis uudelleen ainakin kolmannen, jollen neljännen kerran.  Mutta pitkästä aikaa nimenomaan kannesta kanteen.  "Zen" on hyvin amerikkalainen teos, ja sen sävy saattaa paikoitellen olla ärsyttävä, mutta nimenomaan kannesta kanteen luettuna se auttaa minua tekemään omalle mielelleni tietyn, mielenhallinnalle olennaisen kepposen.  

Alan olla tietoisesti onnellinen ja nähdä asiat sellaisenaan.  Alan myös uskoa, että vastoinkäymiset ovat olemassa, jotta hyötyisin niistä ja kasvaisin niiden avulla.  

Ja kas, valo löytää luokseni.  [Näin vuoden pimeimpään aikaan se on mahtava juttu.  (Infantiilin huumorin ystäville tiedoksi, että kirjoitin pimpeimpään ja nauroin ääneen hetken aikaa.  Myös nauru pidentää ikää.)]

Mutta palataanpa Leon viisauksiin.  "Kun et kykene opettelemaan uusia tapoja, tai sinulla on vaikeuksia pysytellä ruokavaliossa, olet kuplassa." (Suomensin nyt tällä tavalla tämän, jatkan siitä:) uusien tapojen opetteleminen tässä siis ajatuksena takertui minuun, koska minä haluaisin olla siinä parempi.  

Viime aikoina olen jonkin verran onnistunutkin - !!  Syyt ovat hurmaavan monimutkaisia.  Tässä vaatteiden vähentämistä ja kiertoa koskevassa postauksessani vinkkaankin jo, että Iitun jutut auttoivat minua organisoimaan puolipitoiset vaatteeni uudelleen.  Uskokaa tai älkää, vaatteiden uusi paikka sai minut pitämään yllä siisteyttä kodissa muutenkin useiden viikkojen ajan - muutuin siksi siistiksi ihmiseksi, joka olin aina halunnut olla.  Kasat alkoivat kyllä kertyä kohta sen jälkeen taas, mutta eilen raivasin ne ja tänään onkin siivouspäivä, siis tuuletus-, tomutus- ja niin edelleen.  

Mutta siis pikkuhiljaa olen ehkä muuttumassa siistimmäksi ihmiseksi, hitaasti.  Viiden minuutin istahtelutkin putsaavat mieltä (tosin täytyy todeta, että kahteenkymmeneen minuuttiin tottuneelle ne ovat olleet kovin lyhyitä.  Ehkä pitäisi tähdätä 20 min aamulla 5 min illalla -malliin).  

Entä se kupla?  Kannattaa tosiaan pohdiskella.  Kyseinen postaus elämän tarkoituksesta ei todellakaan ole mikään tsup vaan -juttu, vaan sitä kannattaa ajatella, ja katsoa, saisiko ajattelun toimimaan omassa elämässään ja muuttamaan omaa olemistaan.

Chris Prentissin kirjasta opittu temppu kuitenkin kannattaa: kun päättää olla onnellinen, on onnellinen.   Tsup vaan.

Ovatko lukijani onnellisia?  Miten vastoinkäymiset vaikuttavat teihin?

No comments:

Post a Comment