Saturday, October 11, 2014

Ihan itte tein

Yhtäkkiä tänä aamuna tein sen, tai osan siitä. 

Ilmeisesti minun karsimistapani on yllätyshyökkäys (ennen kun vaatteet pääsevät karkuun) muutaman kerran vuodessa.  Olin armoton, tälläkin kertaa.  Haluan yksinkertaisesti lisää tilaa hengittää ja toimivuutta.  Ulos taisi lähteä seitsemän toppia, kaksi pitkähihaista paitaa ja pari svetaria. 

Niin moni minimalisti sanoo, ettei ole kaivannut poistamiaan vaatteita. Minä huomaan kärsiväni irrationaalisesta kauhusta, ettei minulla ole mitään päällepantavaa, jos annan mennä.

Tosiasiassa muistan varsin hämärästi edellisten armottomuuspuuskieni uhrit. 

Tänään ongelmallisinta oli, että totesin haluavani kantaa ulos myös monia itse tekemiäni mekkoja. Kaksi palautin vielä kaappiin, yhden odottelemaan mahdollista myyntiä.  Haluan näistä eroon siksi, että käytän niitä lähinnä huonosta omastatunnosta. Että kun on kerran tullut tällainenkin omin käsin tehtyä, pitäisihän sitä käyttää. Mutta entä jos tuntuu, että nykyisin tavoittelemaani tyyliin nämä luomukset eivät yksinkertaisesti enää istu? Kun on täydellisempiäkin, mieluisampia, ja itse asiassa ompelukaapissa odottaa vielä jokunen projekti jotka tuntuisivat olevan enemmän sitä omaa tyyliä,  mutta jo olemassaolevien mekkojen paljouden takia niitä ei ole tullut tehtyä valmiiksi asti.

Tunnesiteeni itse tekemiini vaatteisiin on lämmin - onnittelen itseäni designista, nähdystä vaivasta, lopputuloksen kauneudesta, mutta entä, kun osa niistä silti ei vain tunnu omalta, ainakaan enää. Ja toisaalta pois myyminenkin tuntuu vähän ongelmalliselta: huolettaa, josko vaatteet kuitenkin ovat liian omalaatuisia ja itselle laadittuja, niin, ettei niistä saa vaivan arvoista hintaa. Jos joku suostuu maksamaan mun tunteja vääntämästä mekosta vain pari euroa, se tavallaan tuntuu pahemmalta, kuin jos sen laittaa vain keräyslaatikkoon ja voi kuvitella koltun kirpparilta löytävän ihmisen ilahtuvan.

3 comments:

  1. Minulla on ihan sama ongelma! Ikävä kyllä suurin osa aikoinaan ompelemistani vaatteista ei sovi nykyiseen tyyliini. Parista olen jo luopunut, mutta hankalia tapauksiakin on. Minulla on muun muassa yksi vanhojentanssimekko, johon käytin varmaan sata tuntia (en laskenut, mutta siltä se tuntui) ja joka oli nätti päällä, mutta sisäsaumat ovat kaikkea muuta kuin ammattimaisen näköiset. Kuka sen ostaisi kohtuuhintaan? Vaikka itse tehty tuntuu arvokkaammalta kuin kaupasta ostettu, muiden silmissä se voikin olla huono asia, koska se NÄYTTÄÄ itse tehdyltä! Onneksi en nuorempana ehtinyt ihan tolkuttomasti vaatteita ommella, niin en sentään huku niihin.

    ReplyDelete
  2. Kierrättäminen uudestaan materiaaliksi? Jos onnistuu palauttamaan vaatteen kierron alkuun - eli mitä tästä voisi tehdä ja olisiko se kiva - niin irti päästäminen voisi tuntua helpommalta.

    ReplyDelete
  3. Hei! Kiitos kommentista, hauska tietää, että joku lukee vielä vanhojakin kirjoituksiani. Iitunkin kommentti on jäänyt multa huomaamatta, omituista! En ole hetkeen kärsinyt ym. ongelmasta - sain kuin sainkin kaikki "teokseni" uusiin koteihin. Tuossa materiaalin kierrättämisessä uudelleen on sellainen mutta, että useat itse tekemäni mekot olivat niin aktiivisessa käytössä, että itse olin niitä tosiaan kattellut jo kyllästymiseen asti. Mutta jos tämä ei ole tilanne, tuo on hyvä vaihtoehto!

    ReplyDelete