Wednesday, September 17, 2014

Vaatteista vaikka kuinka

Asuni muodostuu yleensä housuista tai hameesta (ja toki sukkiksista. leggingseistä, sukista, mitä nyt tarvitaan lämpötilojen ja siveyden nimissä), hihattomasta tai hyvin lyhythihaisesta paidasta (housujen/hameen vyötäröstä riippuen joko pidemmästä tai lyhyemmästä), jostakin avattavasta pitkähihaisesta - yleensä siis neuleesta, nykyään käytän huppareita vähemmän, mutta kyllä minulla niitäkin vielä on - sekä villatakista, säästä riippuen toki.  Jossakin vaiheessa elämääni olen todennut, että minua ahdistaa, jos joudun pitämään edestä suljettua, paksua vaatetta, joten en omista esimerkiksi neulepaitoja lainkaan.  Trikoopaitoja minulla on melko paljon, mutta ne ovat enimmäkseen urheilukäytössä.  Syy on yksinkertaisesti se, että kehoni lämpötilanvaihtelut tuntuvat olevan nopeita, ja haluan voida riisuutua helposti myös hihattomalle paidalle.  Talvisin en välttämättä ole niin helposti kuumissani, kuin suurimman osan vuodesta.  Mutta optio riisumiseen nopeasti on hyvä olla olemassa.

Villatakki on tärkeä osa asua.  Näihin aikoihin vuodesta kuljen edelleen välillä ilman päällystakkia, pelkkä villatakki kassissani tai ylläni.  Talvella mikään ei lämmitä niin kuin aito villa.  Vihaan akryylia melko kiihkeästi, ja minusta on suorastaan syntistä, kuinka sumeilematta akryylivaatteita myydään ja jopa väitetään kaupassa villavaatteiksi.  Ne ovat muovia.  Ne hiostavat, eivät lämmitä.

Kaikki villatakkini ovat kirpputorilöytöjä, yhden olen saanut kaverilta.

Sopivasti -blogin puhtauskirjoitus, tai oikeamminkin sen alla virinnyt keskustelu, jaksaa inspiroida.  Olen ottanut itseni suhteen tiukemman linjan puolipitoisten vaatteiden käyttämisessä.  Ehkä edellisessä kirjoituksessani mainitsemani paikanvaihdos auttoi myös.  Nyt kun käytössä olevat vaatteet ovat olleet paremmin saatavilla, olen ollut huomattavasti kurinalaisempi siinä, kuinka huolettomasti otan uusia vaatteita kaapista.

Tuntuu, että tämän uuden kierrätyksen sivuoireena orastaa tietoisuus siitä, kuinka paljon liikaa vaatteita minulla onkaan.  Jo viikon kokeilun jällkeen huomaan, että ne todelliset suosikit alkavat nousta näkyville.  Tämä minivaatekaappi on muuten inspiroiva, mutta tyyli on osittain hyvin erilainen kuin omani.  Pidän kyllä sekä mustasta että valkoisesta pukeutumisessa, ja toisinaan pienestä "bisnes-uskottavuudestakin" mutta silti värit ovat minulle tärkeitä.  Samoin useimmiten tietynlainen homssuisuus ja luovuus - vai kutsuisiko sitä sitten ronskisti hippimäisyydeksi.  En pukeudu varsinaisesti hippityyliin ihan päivittäin, enkä muutenkaan kautta linjan, mutta en tunnistaisi itseäni myöskään Oma koti valkoisen tapaisessa pelkistetyssä tyylissä.  Tietysti, jos tilanne vaatisi, sekin onnistuisi, ja esim. juhlissa nautin kyllä huoliteltuna ja siistinä olemisesta.  Toisaalta toiselta sivulta siiliksi ajeltu, toiselta puolelta pitkä tukkani pitää tietyn punk-henkisyyden läsnä tyylissä kuin tyylissä.

Koru- ja asustetyyli ei tuossa puvustossa miellytä mua ollenkaan - yllättävästi.  Olen aivan allerginen kaikenlaisille "aikuisille ja siisteille" laukuille ym. ja kalliiden merkkien, sekä niitä jäljitteleville, tyyleille.  En väitä, etteikö kalliiden merkkien joukosta voisi löytyä joitakin yksittäisiä korkealaatuisia tuotteita, jotka voisin hyväksyä käyttööni - mutta niiden maailma on minulle aivan vieras.  Omat aarteeni ovat vintagea ja/tai aivan erityisiä, joltakulta saatuja ja haalittuja.  Tietysti minulle on täysin vieras ajatus mennä vain kauppaan etsimään itselleni laukkua.  Miettisin ensin sen seitsemän kertaa, voinko löytää sellaisen jostakin käytettynä.  Koruja minulla on jonkin verran, ja niiden ytimenä ovat tunnearvo ja vitsikkyys.  Kaulakoruni ovat ystävien tekemiä tai muuten heiltä saatuja, korviksia olen ostanut (!) (jopa hiljattain!).

Yksi asia ihmetyttää minua kyllä tuossa minipuvustossa - jos on vain mustaa ja valkoista, miten saa koskaan täysiä koneellisia pyykkiä?  Käyttääkö kirjoittajan perhekin vain mustia ja valkoisia vaatteita?  Vai peseekö hän huoletta vajaita koneellisia?

Näyttäisi nimittäin siltä, että jos minä alkaisin karsia vaatekaappiani, ongelma ei olisi tumman pyykin riittävyys - siitä pitää avokin vaatevarasto huolen - ongelma olisivat ns. välivärit, eli ne, joita en uskalla pestä mustien kanssa, sekä valkoiset vaatteet.  Minulla on jo nyt hankaluuksia saada näistä täysiä koneellisia.  Värien monimuotoisuus vaatekaapissa olisi tosiaankin ihana säilyttää.

Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.  Nyt on ainakin tuntunut jotenkin mukavalta ja huolettomalta kiskaista suunnilleen samat vaatteet päälle monta päivää peräkkäin.  Olen myös joutunut antaumuksella haistelemaan niitä, ja pyykkiin mm. t-paidat ovat päätyneet ennemminkin näkyvien hikitahrojen takia, kuin siksi, että haisisivat.  Koska deodoranttini on sananmukaisesti de-odoranttia, eli poistaa hajua, eikä hikoilua (kuten anti-perspirantti tekisi), sellaisia läiskiä syntyy.  Otan sen kuitenkin mieluummin, kuin antiperspirantin kemikaalit.

No comments:

Post a Comment