Kuten edellisessä postauksessa uumoilinkin, pesuaineiden myynti omaan pulloon sallitaan. En itse edes ennättänyt lähettää painostusviestejä minnekään, kun Ruohonjuuren sivuilta päättelin, että kansalaisilla oli asia hallussa.
Olen itse mietiskellyt, voisiko shampoota säilyttää esim. metallisessa juomapullossa, tai miksei jopa lasipullossa (paitsi tietysti särkymisvaaran takia). Bea Johnsonilla on teräksiset pumppupullot shampoolle ja hoitoaineelle. Johnson on minua muovivastaisempi - itse käytän ja hyödynnän kyllä suuntaani tulleet muovisetkin esineet, sillä vaikka ne eivät ole yleensä kovin kauniita, ne voivat olla käytännöllisiä ja kestää vuosikausia. Näinä päivinä pumppaan Santen pumppupullosta shampooni, ja se on kyllä näppärä, joten saatanpa hyvinkin ostaa sen täyteen uutta shampoota, jahka se tuosta tyhjenee.
Mutta muovin täydellistä välttämistä en ymmärrä. Ymmärrän, että uusia tavaroita ostaessa olisi syytä välttää muovisia tuotteita, mutta jos/kun niitä kotoa löytyy, en näe järkeä siinä, että varta vasten korvaa ehjän, muovisen kulhon emalisella ja heittää muovisen roskiin. Olen ajatellut itse pyrkiä käyttämään loppuun omistamani tavarat, vaikka ne eivät silmää juuri miellyttäisikään.
Olen vuosia suhtautunut nihkeästi sisustamiseen, koska ajattelen, että se mm. kerryttää asuntoon tavaroita, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin näyttää hyvältä. Kutsun niitä esineiksi. Sisustaminen aiheuttaa myös ylimääräistä ostamista, kun ulkonäöllisistä syistä korvataan vielä toimivia esineitä uusilla. Tästä huolimatta olen mielelläni katsellut sisustus- ja remonttiohjelmia. Tykkään designista. Mutta noissa ohjelmissa, kuten myös stailausohjelmissa, joita myös mielelläni joskus katsoin, mua usein häiritsee se, olisiko enemmän vanhasta kuitenkin voitu säästää ja hyödyntää. (Stailausohjelmissa siis: olisiko ihmisen omaa tyyliä ja vanhoja vaatteita kuitenkin voitu integroida tyyliin paremmin - tämä mahdollistaisi myös tyylin muutoksen pysyvyyttä, kun ihminen olisi enemmän "itsensä".)
Oma kotini on sisustettu lukuisin värein. Kolo näyttää mummolalta, on pöytäliinaa ja räsymattoa. Entinen makuuhuoneenkalustoni, kirjoituspöytä ja lipasto, on tuunattu kiiltokuvin. Mutta ei ole sisustettu, koskaan, ollenkaan. En oikein osaa arvioida, miltä koti näyttää ulkopuolisin silmin. Huonekalut ovat lähes kaikki aitoa puuta, mikä on minulle ajatuksena tärkeää, mutta niitä on niin maalattuja, kuin puun värisiäkin. Minulla on joitakin esineitä, mutta suurin osa niistä on niin vanhoja, että ne ovat olleet minulla jo ennen kuin aloin dissata niitä. Haluaisin oikeastaan verhot olohuoneeseen, jonkinlaiset, jotka vaikuttaisivat tunnelmaan enemmän, kuin nykyiset harmaat kaitaleet, jotka ovat edellisen asukkaan jäljiltä. En vain voi sallia itselleni uuden kankaan ostamista kangaskaupasta. Se olisi sisustamista. Enkä edes oikein tiedä, millaiset haluan - verhot pakottaisivat luomaan jonkin linjan tähän kotini visuaalisuuteen, enkä jaksa ajatella sellaista.
Mutta vaikka tykkään kauniista tiloista, elämänasenteeni - minimalismi, ostamisen välttäminen, kierrätyksen arvostaminen - pakottavat minut kevyempiin esteettisiin valintoihin mm. kotini suhteen. Käytin edellisessä kirjoituksessani ilmausta kotoisan anarkistinen ja niin on, että dyykkarirotan himassa on todellakin myös esteettisiä ratkaisuja, ne vain on tehty vaatimattomuuteen perustuvan ajattelutavan ehdoilla, tavaroista, jotkaon useimmiten saatu ilmaiseksi sukulaisilta, tuotu lapsuudenkodista, haalittu tarpeeseen vuosia sitten yksittäin, tai kirppareilta. Kun ajattelen ystävärottieni koteja - koska lähipiiriini kuuluu niin fanaattisempaa sisustajaa, kuin varsin kaltaistani metsästäjä-keräilijää - miten kotoisia ovatkaan tovereideni kolot eriparilaseineen. Meillähän ollaan suorastaan snobeja, kun kattaessa pöyään ilmaantuukin Iittalaa ja Arabiaa - tosin sievässä sekamelskassa Ikean ja muun halpiksen kanssa. Meillä on juomalaseina vanhoja hillopurkkeja, mutta myös joitakin Iittalasta ja Anttilasta.
Ehkä vielä joskus innostun ja sisustan, kuka tietää? Mutta teen sen varmasti kierrättäen. Etsin kirpparilta tarpeeksi pitkän pätkän uudeksi verhoksi sopivaa kangasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti