Kävimme kompastelemassa pitkin polkuja ja kallioita läheisellä mäennyppylällä. Tuollainen tyypillinen suomalaiskaupungin luontosaareke, noin hehtaarin verran heinää, kalliota, puita ja ryteikköä. Paikka jonne ihmiset menevät reippailemaan koirien kanssa tai ilman, ja missä joku ottaa silloin tällöin satunnaisen pussikaljan. Kevätaurinko lämmitti.
Olin varustautunut tällä kertaa yhdellä dyykkaamiseen käytetyllä muovipussilla ja työhanskoilla, ja päätinkin kalliolla istuskelun sijaan ryhtyä poimimaan roskia. Pussi tuli täyteen yllättävän nopeasti. Kauan maassa maanneita likaisia muovipusseja, korkkeja, pulloja, lasinpalasia. Jouduin/ pääsin kurkottelemaan, koikkelehtimaan ja kiipeilemäänkin ryteikössä ihan kiitettävästi. Luonnollista liikkumista, kuten kultani sanoi, ja ihan ilmaiseksi! Tuosta otsikon juoksemisesta ei kyllä ollut tietoakaan. Kenties vaihdan termin ekolenkkeilyyn. Kun keskittyy roskiin, juokseminen saattaa olla hommassa vähän ylimääräistä.
Roskapussillisen lisäksi matkaan tarttui myös lyttyyn painunut metallikori, sellainen, joita on vaatekaappien säilytysjärjestelmissä. Toisinaan olisi mukava tietää, miksi roskat päätyvät sinne, missä ne ovat. Tässäkin on varmasti jokin tarina.
Heitin nämä aarteet läheisen taloyhtiön sekajäteroskikseen (kiitos ja anteeksi!) ja päätin, että teen tämän piakkoin uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti