Minimalismin peruskivenä on kuitenkin se, että nauttii siitä, mitä jo omistaa. Tämä on myös kestävän onnellisuuden ydin. Olen onnistunut kehittämään tämän tunteen osaksi jokapäiväistä elämääni. Tämä liittyy myös siivoamiseen, jota olen kiroillut: ostamiskokemuksen voisi korvata huolehtimiskokemuksella. Kun pesee astioita tai ripustaa pyykkiä, voi ihastella sitä, kuinka monia toimivia ja hienoja asioita omistaakaan. Ja ne ovat ehjiä, toimivia, ja palvelevat vielä varmaan vuosia - ja ovat jo palvelleet! Se on ihana tunne.
Olen ehkä hupsu, mutta varsin usein esimerkiksi, kun saan kehitettyä kaapistani uuden asukokonaisuuden, tämä tunne hulvahtaa lävitseni. Vau! Onpa ihanaa, että minulla on näin ihania vaatteita. Uskon tosin, että rakastan vaatteita enemmän, kuin keskivertoihminen. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että lähes kaikki ovat kiinnostuneita vaatteista, ehkä siksi, että meidän kaikkien on niitä pakko käyttää.
--
Keräsin viikonloppuna villivihanneksia. Tai yritin kerätä. Ehdin jo keittää maitohorsmat, ja maistella niitä - kyllä niissä muuten selkeä parsanmaku oli - kun totesin että onpa kuituista tavaraa. Luinpa sitten internetistä, ettei niitä täysikasvuisina kerätäkään, vaan versoina, tai korkeintan 20-30-senttisinä, ja silloinkin kannattaa jo kerätessä rouskaista palanen, jotta näkee, onko tavara mehevää vai puisevaa.
Lehtiä sentään piilotin eiliseen aamumunakkaaseeni, ja keitin eilen hiukan perunoiden kanssa. Hassunmakuisia, osa kitkeriä, mutta suurin osa ihan syötäviä. Ei onneksi kovin "ruohoinen" kokemus. En olisi muuten toista kertaa syönytkään.
Voikukanlehtiin kyllä petyin. Keräsin ohjeen mukaan sileäreunaisia, mutta ruoholtahan ne maistuvat. Ensi keväänä voisin kokeilla nuppujen höyryttämistä.
Nokkosmetällä on onneksi ollut onnea jo muutama viikko sitten, pakkasessa on muutamia hienoja jäisiä nokkospompuloita lettu- ja keittopäiviä odottamassa.
--
Sain kuin sainkin parvekepuutarhan kasaan. Kaveri tarjosi kesäkurpitsan tainta, ja soitin mutsille, joka toi autollaan mulle 150 litraa multaa. Parveke on myöskin imuroitu lopultakin (<3 puoliso ja siivouspäivä), vain ikkunoiden siitepölyraidat odottavat häätäjäänsä. Ensimmäiset taimet ovat jo tehneet sirkkalehtiä. Taimina sain kesäkurpitsan kaverilta, äidiltä basilikan, tomaatteja ja paprikoita. Itse kylvin kurkkuyrttiä, tilliä, lehtikaalia, pinaattia, herneitä ja vuonankaalia. Näistä kurkkuyrtti, herneet ja lehtikaali ovat jo puskeneet pientä versoa. Jännittävää! (En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Sisällä mulla on vain kaksi aavikkokasvia, joita ei ole koskaan laitettu edes isompiin ruukkuihin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti