perjantai 24. tammikuuta 2014

Arvokasta painolastia

Miksi minun on niin vaikea vähentää tavaroita kodistani?  Raskain tavarataakkani ovat oman työni jäljet.

Olen pitänyt päiväkirjaa säännöllisesti siitä asti, kun olin 12-vuotias.  En enää tiedä edes, kuinka paljon kirjoja on.  Niitä on kymmeniä niin vanhempieni luona, kuin täällä nykyisessä kodissani.  Täytän muutaman vuodessa.  Luulisin, että luku on viitisen- tai kuutisenkymmentä tällä hetkellä.

Päiväkirjat ovat minulle tärkeitä.  Tiedän ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat päiväkirjoistaan ja entisestä itsestään eroon, mutta minä kuitenkin, jotenkin, pidän sitä entistä itseäni ja hänen tarjoamiaan oppitunteja arvokkaina.  Koska enkö vain saata eksyä jokaiseen noista kirjoista, jos kaivan sellaisen esille, ja löytää taas jotakin hienoa ja arvokasta itsestäni, jonka olin unohtanut, jota en ilman kyseistä kirjaa olisi itsestäni saanut oppia?  Jos itsetuntemus on matka, joka kestää läpi elämän, eivätkö kaikki nuo merkinnät ole varsin arvokkaita jälkiä siitä matkasta, varsinkin, kun jokaisesta kirjasta on varmasti poimittavissa vähintään yksi kirkas ja kaunis ajatus?  Toki elämä on rajallinen, enkä ehkä lue niitä kaikki kannesta kanteen koskaan - mutta kuka tietää?  Entä jos vaikka mummona haluaisinkin tehdä niin, ja minulla olisi aikaa?  Kuinka surisinkaan, jos silloin huomaisin hävittäneeni nuo kirjat, jotka eivät vie tilaa kuin muutaman pahvilaatikollisen verran.

Päiväkirjan kirjoittaminen, nimenomaan käsin, on ollut, ja on minulle edelleen, mielenterveyden hoitamista.  Olen lukenut siitä joitakin tutkimuksiakin, käsin kirjoittamisessa on aivoille jotakin tehokkaampaa kuin tässä näppäimistön naputtelussa.

Toinen materian pesäpaikka ovat arkistot.  Tosiasiassa en ole kajonnut opiskeluaikani papereista koottuihin kansioihin sen koommin, mutta jotenkin mietin, josko niitä vielä tulisi selattua.  On kokonaisia näytelmiä, ja erinäisten erityisten oppiaineiden mitä mielenkiintoisimpia monisteita, sekä itse kirjoitettua ja piirrettyä materiaalia.  Kulttuurialan opiskelumateriaali ei ole tylsää eikä puuduttavaa.  Olen pitänyt nuo valitut materiaalit siksi, että olen uskonut niistä vielä löytäväni jotain.  Kuten kirjoista, jotka uskoo vielä lukevansa uudelleen.

Konkreettisesti suurin taakka ovat maalaukseni.  Opiskeluajaltani on rullattuina useita yli metrin korkuisia ja lähes samanlevyisiä maalauksia, suurimmat vanhempieni luona, minulla jokunen vähäpätöisempi...  enkä tiedä, mitä niille tehdä.  Pitäisikö lahjoittaa ne ei-niin-tärkeät pois esimerkiksi Facebookin kautta, kehystää tärkeimmät ja ripustaa ne omaan kotiin?  Antaa ystäville ja sukulaisille osa?  A2-kokoinen ja sitä pienempi kuvamateriaali mahtuu pariin vintagematkalaukkuun, mutta ne isot rullat...  toisaalta ison skaalan kuvataiteilijoilla saattaa olla useiden metrien levyisiä ja korkuisia kankaita, ja hekin onnistuvat säilömään nuo arkistonsa kunnialla.  Minä en ole valmis eroamaan noista töistä, ainakaan heittämään niitä roskalavoille.  Ajatus ystäville ja sukulaisille lahjoittamisesta houkuttaa kyllä.  Annan sen ajatuksen kasvaa.

Sitten on valokuvia ja kirjeitä, joita juuri sain laatikollisen vanhemmiltani ja unohduin tutkimaan.  Kuinka paljon vuosia vanhaa rakkautta ne sisälsivätkään, viestit ystäviltä, joita en ole vuosiin nähnyt, kuvia vaihto-oppilasvuoteni ajalta, yläasteajalta...  niin paljon muistoja, niin paljon ainutkertaisia ja unohtuneita silmäyksiä elämäntarinaani.

Digitoiko joku tällaisia muistoja?  Ja vievätkö ne niin paljon tilaa, ettei niitä voi säilyttää?  Vai ovatko nämä juuri niitä asioita, jotka kannattaa?

1 kommentti:

  1. Moikka! En löytänyt blogistasi erillistä sähköpostiosoitetta johon ottaa yhteyttä, joten laitan tämän tänne. Juttelimme siis blogini kommenttiboksissa dyykkaamisesta ja se jäi kovasti kiinnostamaan minua. Haluaisitko kirjoittaa aiheesta vieraspostauksen blogiini?

    Olisi hienoa kuulla kokemuksistasi, miten dyykkaus käytännössä onnistuu, missä olet tehnyt sitä, millaista kamaa roskiksista voi löytää ja niin edes päin. Miltäs kuulostaisi? Postaukseen saisit tietysti linkkauksen omaan blogiisi ja lyhyen esittelyn, jos haluat. Jos kiinnostaa, laita mulle viesti osoitteeseen ekojalanjaljilla(at)outlook.com :)

    VastaaPoista