Olen linkannut useamman kerran jo Oma Koti Valkoinen -blogin minipuvustoon. Nyt syy on muotoutunut päässäni. Miian postaus on kompakti ja selkeä, kuvat tekevät koko asiasta tosi selkeästi tajuttavan ja konkreettisen. Miian perheen karsimisesta on muuten Tavararemontissa.
Pidän minipuvuston konseptista, koska fanitan hyvää designia, ja minipuvusto on arjen designia parhaimmillaan. En ole itse vieläkään päässyt kunnolliseen karsimiseen - aina kun avaan kaapin sitä varten, typerryn, koska minulla mitä ilmeisimmin sitten vain on hassuja tunnesiteitä vaatteisiin. (Eilen kuitenkin heitin lopulta kirpparipussiin kasan koruja ja yhdet aurinkolasit. Ne olivat yksinkertaisesti vain turha tilasyöppö aiheuttamassa kaaosta eräässä laatikoistani.)
Miian puvusto on yksi esimerkki. Toinen on Bea Johnsonin vaatekaappi, joka Garbologyssa on selitetty vielä hiukan tarkemmin kuin tuossa linkissä.
Bealla on:
7 paitaa
2 hametta
shortsit
3 housut
3 neulepaitaa
3 mekkoa
6 paria kenkiä (sisältää tohvelit)
Täällä meillä vuodenajan vaihtelut tietysti tarkoittavat, että päällysvaatteita pitää olla enemmän. On myös mahdollista, että urheilu- tai ulkoiluvaatteita ei ole mainittu tässä ollenkaan, eikä myöskään esim. sitä, ovatko paidat lyhyt- vai pitkähihaisia. Lista ei sisällä myöskään yöpukuja ja sen sellaisia.
Pukeutumisohjeistus, joka huvittaa ja liikuttaa minua eniten, löytyy kuitenkin Hyvän käytöksen kirjasta vuodelta 1954, oppaasta, joka on ollut aarteeni siitä asti, kun käytin sitä erään kirjoitelman lähdeteoksena muutamia vuosia sitten. Oppaan luku pukeutumisesta kertoo mm. tällaisia asioita:
"Vanha hyvä sääntö sanoo: Asu (sic!) yli varojesi, syö varojesi mukaan ja pukeudu alle varojesi. Pukeutumisen perusohje on se, ettei puvun pidä kiinnittää huomiota siinä määrin, että ihminen unohtuu. Sivistynyt ihminen pukeutuu huomiota herättämättömästi. -- Hieno nainen ei aamupäivisin palvelusväen kanssa askarrellessaan esiinny silkkihepenissä. Hänellä on yllään yksinkertainen arkipusero ja hame sekä siististi silitetty työtakki. Myöskin työläisnaisella on varaa pukeutua sillä tavoin. Mutta kuinka onkaan! Epäsiistiä silkkipukua pidetään usein hienompana."
"Puvun on siis sovelluttava tilaisuuden, ympäristön ja ajan vaatimuksiin. Juhlatilaisuudet, vierailut, työ, reippailut, matkat, koti - kaikki vaativat omat pukimensa. Mutta että pukuja ei silti tarviste olla varsin monta, sen osoittaa seuraava vaatevarasto, jolla hyvinpukeutuva kaupunkilaisnainen erinomaisesti tulee toimeen:
1. Hillitynvärinen, hyvästä kankaasta tehty kävely- tai jakkupuku, jonka kanssa käytetään erilaisia puseroita. Puku sopii sekä virastoon että (hienomman puseron kanssa käytettynä) aamupäivävierailuille tai vastaaviin aamupäivätilaisuuksiin. Kotiaskareita tehtäessä käytetään pumpulipuseroa ja vanhaa hametta ja asun ylle otetaan esiliina tai työtakki.
2. Vierailupuku iltapäivätilaisuuksiin, teattereihin jne. Kangas kernaimmin hienoa villaa.
3. Iltapuku, mieluimmin kaksiosainen. Herrojen käyttäessä smokingia naiset käyttävät pitkähihaista yläosaa pitkän hameen kera, herrojen frakkia taas vastaa hihaton tai lyhythihainen, koristeellisempi yläosa saman pitkän hameen kera.
4. Ulkoiluasu: paksu hame tai hiihtohousut, villapusero ja tuulitakki."
Tässäkään ei ollut mukana ulkovaatteita.
Tämän tarkoitus on hiukan valaista, että riittävä puvusto on kuudessakymmenessä vuodessa aika tavalla muuttunut, kuten elämänpiirimmekin. Harva meistä totisesti enää tänä päivänä "askartelee aamuisin palvelusväkensä kanssa", saati käyttää kotitakkia (minulla on muuten hyvä kokoelma vanhoja essuja ja kotitakkeja, ja muutenkin voisin käytännössä pukeutua tämän ohjeen mukaisesti, jos haluaisin. Tosin "puseroni" ovat pääosin hihattomia tai lyhythihaisia, tai trikoota, mitä ne tuohon aikaan eivät tavanneet useinkaan olla.)
Totuushan on, että 50-luvun Suomi on ollut hyvin köyhä. Olen kuullut aikalaisilta, kuinka vaatteet käytettiin todellakin loppuun, eli niitä puseroita ei ollut kovin montaa. Haasteita on tarjonnut se, että ajan hengen mukaan "jos kaulus, kalvosimet tai muut vaaleat osat ovat vähänkään nuhrautuneet, ei vaatetusta voida pitää moitteettomana." Jonkinlainen versio minimalismista ei useimmille ollut mikään valinta, vaan välttämättömyys.
Pukeutuminen on ollut myös koko lailla muodollisempaa. Numeroituja ohjeita seuraa kappale, jossa kerrotaan, että "Miehet tarvitsevat vstaavasti arkipuvun, tumman puvun, smokingin, frakin ja urheiluasun. Tumma puku vastaa myös aamupäivä-vierailupukua ja usein smokingiakin."
Miehiltä, jotka eivät edusta jatkuvasti, tuskin löytyy nykyisin frakkia. Tosiaan - voipa olla, että nykymies kulkee halki elämänsä pukeutumatta kertaakaan frakkiin. Samoin smokki (smoking) yleensä taidetaan vuokrata näinä päivinä. Pukuakin kyllä vielä bisnesmaailmassa käytetään päivittäin, mutta siihen sonnustautuminen ei nykyisin monillekaan miehille ole mitään arkipäivää, vaan liittyy lähinnä juhlatilaisuuksiin.
Huh miten hauskaa onkaan puku- ja tapahistoria. "Yksinkertainen, mutta huoliteltu pukeutuminen herättää arvonantoa ja mieltymystä. Hieno nainen ei käytä rihkamaa eikä koruja arkiasunsa kanssa. Yksi tai kaksi sormusta, vaatimaton rannerengas korkeintaan. Korvarenkaat, helminauhat ja jalokivet säästetään muita tilaisuuksia varten." Ettäs tiedätte ennen kuin yritätte mitään tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti