Minä olen ollut taas armoton. Ottaa vatsanpohjasta, niin armoton. Takanani sängyllä odottaa kolme muovikassia kyytiä kirppikselle, mitä Murto pitää huonona asiana.
Kuitenkin, kun nämä tavarat ovat kertyneet, en ollut minimalisti. En yksinkertaisesti huomannut, että tavaraa oli liikaa. Se ei ole mikään puolustus, mutta fakta on, että länsimainen kulutuskeskeinen elämäntapa opettaa kaikki juuri tähän: ostamaan tarpeetonta. Kuluttaminen lisää BKT:ta ja näyttää hyvältä tilastoissa - mutta kerää tarpeetonta tavaraa kaapit pullolleen. Joten jos kannankin viisitoista mekkoa kierrätyslaatikkoon, jää kaappiin vielä toinen mokoma - mekkoja joka tilanteeseen, minkä vain voin kuvitella. Vain kolme olen tosin ostanut uutena, kaikki useampi vuosi sitten. Myös kirpputorille kulkevat ovat suurimmaksi osaksi kirppiksiltä alunperinkin, monet myös itse tekemiäni.
Tällä kertaa minua herätteli eilinen keskustelu kaverin kanssa. Kerroin heittäneeni pitkin hampain menemään kymmenisen toppia pari viikkoa sitten. Kerroin, että laskin jäljelle jääneet: niitä oli nelisenkymmentä (siis lyhythihaisia ja hihattomia. Pitkähihaiset on vielä erikseen :D). "Herranjumala," sanoi kaveri, "mulla on kolme. T-paitoja on ehkä pari ja pitkähihaisia paitoja kans kolme." "En tiennyt, että olet minimalisti,", sanoin minä, mutta tukassa alkoi raksuttaa ja tänä sunnuntaina, kun mietin mitä tekisin, huomasin miettiväni: mitkä kolme mekkoa pitäisin, jos pitäisin vain kolme?
Valinta oli melko selvä, enkä tietenkään pitänyt vain niitä kolmea, vaan kuten sanoin, noin
Aika hillitön määrä, edelleen. Mekkoja loppuiäksi, sikäli kuin vartalo pysyy jonkinlaisissa mitoissa (ja itse asiassa pari on käyttökelpoisia, vaikka ei pysyisikään).
Huomaan muutenkin erään asian. Minä kirjoitan tätä blogia paikasta, jossa aloittelen minimalismia. Moni aihepiirin bloginpitäjä on vihkiytynyt aatteeseen (!) jo vuosia sitten.
Ehkä mulla on vielä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti