Olen todennut, että en ole kovin rohkea. Koska olen kuitenkin rempseä, moni, joka minut tuntee, voisi myös luulla rohkeaksi. Toki rohkeus on monitahoinen juttu ja hyvin henkilökohtaista, ja ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Minäkin saatan olla joissakin asioissa rohkea, mutta en kuitenkaan sillä tavalla, etten olisi huomannut, että usein oma kursailuni, arkuuteni saa minut epäröimään toimissani. Se häiritsee minua, ja sellaisille asioille on syytä tehdä jotakin.
Minun rohkeudenpuutteeni ilmenee rasittavan pienissä asioissa. Pelkään helposti ihan arkista ihmettelyä ja paheksuntaa ja saatan siksi epäröidä jopa jostakin kulkemista tai jonkin asian kysymistä. Olenkin tehnyt lupauksen. Ehkä se on uudenvuodenlupaus? Se kuuluu näin: jos epäröintini johtuu rohkeuden puutteesta, minun on vain uskallettava.
Olen jo muistanut lupaukseni ja toiminut sen mukaisesti melkein joka päivä.
Syy lupauksen muotoiluun löytyy siitä, että toisinaan epäröinti on hyvä merkki. Tervettä epäröintiä voi esiintyä esimerkiksi tilanteissa, joissa tavoite ei ole realistinen tai muuten loppuun asti punnittu. Silloin epäröinti voi johtaa tilanteen uudelleenarviointiin, joka saattaa avata uusia näkökulmia ja olla todella avuksi.
Ovatko lukijani rohkeita, vai tunnistatteko itsessänne jotakin samanlaista, kuin minä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti